Illallinen ilman suunnitelmaa

Eeva astui keittiöön kuin ulkoavaruudesta tulleena. Hänellä ei ollut mitään suunnitelmaa illalliselle, ja jääkaappikin näytti tyhjältä. Vain pari perunaa, pari tomaattia ja vanha kananmuna lojuivat sisällä.

Päätös oli tehdä jotain spontaania, vaikka aineksia ei ollutkaan. Hän alkoi kokeilla, yhdistellä ja nähdä, mitä syntyy.

Syntyi epämääräinen sekoitus paistettua perunaa, tomaattia ja kananmunaa. Jotain, mitä ei voi kutsua ruoaksi eikä epäonnistumiseksi. Ruoka maistui oudolta, mutta se tuntui jollain tavalla aidoimmalta illalliselämykseltä pitkään aikaan.

Eeva mietti, kuinka usein elämässäkin vaaditaan suunnitelmaa ja tarkkaa valmistelua. Mutta tässä hetkessä sekaannus ja sattuma toivat mukanaan jotakin uutta – vapautta ja pienen iloisen yllätyksen.

Illan mittaan hän katseli pöydälle jäänyttä lautasen sisältöä, ei enää nälkäisenä vaan hyväksyvänä. Hän ei halunnut muuttaa mitään, ei laittaa ruokaa uudestaan eikä siivota pois epäonnistumista.

Vaan uskoi, että joskus juuri keskeneräisyys ja suunnittelemattomuus avaavat oven kokemuksiin, joita ei muuten olisi tullut kohdattua. Illallinen ilman suunnitelmaa ei vaatinut selitystä, se oli vain olemassa – ja se riitti.

Ehkä seuraavalla kerralla keittiöstä syntyy jotakin aivan muuta, ehkä ei.

Mutta nyt hetki kuului tälle yksinkertaiselle ja erilaiselle ruoalle, joka ei ollut täydellinen, mutta aito.