Vahingossa unohdettu kylä

Hanna oli varannut matkan vuoristokylään, josta oli kuullut paljon kaunista, mutta matkansuunnittelu oli jäänyt viime hetkeen.

Saavuttuaan lähimpään kaupunkiin hän huomasi, että bussi hänen määränpäähänsä oli juuri lähtenyt. Seuraava lähtisi vasta viiden tunnin kuluttua – ja takseja ei juuri löytynyt.

Päätettyään tutkia lähialueita Hanna lähestyi pientä polkua, joka johti kohti metsää. Mielessään hän ei vielä tiennyt, että polku veisi täysin erilaiseen kylään kuin mihin alun perin oli matkalla.

Kylä oli hiljainen ja vanhanaikainen, suojassa kiireeltä ja modernilta maailmalta. Asukkaat kulkivat rauhallisesti kapeilla kujilla, eikä paikalla ollut matkailijoita.

Hanna tunsi olonsa ensin ulkopuoliseksi, mutta hän ei pyrkinyt etsimään selityksiä tai yritä muuttamaan asioita. Sen sijaan hän antoi itsensä olla osa paikan rauhaa – katsellen lintuja, kuunnellen tuulen ääniä ja lukien vanhaa kirjaa kaupan pihalla.

Koko päivä kului verkkaisesti, ja vaikka hän jäi paitsi suunnitellusta ohjelmasta, hän löysi jotakin erilaista – hetkellisen irtioton, jota kiireinen elämä harvoin tarjoaa.

Yöllä, kun Hän katsoi tähtitaivasta, hän ei tuntenut turhautumista matkan muutoksesta. Sen sijaan hän ymmärsi, että joskus harhaan johtava tie voi olla juuri se, jota sydän tarvitsi – ilman suuria päätöksiä tai odotuksia.

Marssia takaisin bussiasemalle seuraavana aamuna hänen mielensä oli kevyempi, täynnä levollisuutta, jota mikään kiireinen matka ei olisi antanut.