Matkalla kartanottomaan kaupunkiin

Ei ollut tarkoitus löytää mitään, mutta juuri siksi se tapahtui.

Mikko oli päättänyt ottaa vapaan päivän ja ajaa auton kohti tuntematonta kaupunkia, josta oli kuullut vain ohimennen ystävältä. Karttaa ei ollut, vain auto ja tie edessä.

Saapuessaan kaupungin laitamille, mikään ei näyttänyt tutulta. Kadut olivat kapeita ja mutkikkaita, eikä tienviittoja ollut.

Hän päätti vain seurata kulkuaan, vailla varsinaista päämäärää. Kaupungin kadut veivät hänet yllättäviin paikkoihin: vanhaan teatteriin, hiljaiselle torille ja värikkäisiin kahviloihin.

Päivän mittaan Mikko huomasi, ettei eksymisessä ollut mitään hävettävää tai pelottavaa. Päinvastoin, jokainen käänne toi esiin jotakin odottamatonta ja ihanaa.

Ilta laskeutui, ja hän istui tyhjälle penkille katsellen auringonlaskua kaupungin korkeiden rakennusten lomasta. Vaikka häneltä puuttui varmuus tien suunnasta, hän tunsi olevansa juuri siellä missä piti.

Kotiin palatessaan Mikko ei löytänyt karttaa, mutta löysi jotain paljon arvokkaampaa – kokemuksen, joka muistutti, että joskus parasta matkalla on etsimättä löytyvä yllätys ja hetki itsensä kanssa.

Ehkä matkailussa ei aina tarvitse tavoite päättää matkaa, vaan sallia itselleen hiljainen seikkailu ilman vastauksia.