Salainen valokuva-albumi

Aina kun Raija sulki vanhan, hieman kuluneen valokuva-albumin, hän mietti perheensä tarinoita. Albumi oli täynnä kuvia, joita kukaan perheessä ei ollut aiemmin huomannut.

Jokainen kuva kertoi hetkestä, joka ei sovi tavanomaiseen kertomukseen perheen historiasta. Ehkä vanhempien salainen huumori, tai siskojen yhteiset ohimenevät mielipiteet.

Raija alkoi kirjoittaa muistiinpanoja jokaisen kuvan kohdalle. Kuvien lomasta löytyi pieniä yksityiskohtia – varjoja, hymyjä, katseita – jotka veivät hänet hetkeksi pois arjen kiireistä.

Yhtenä iltana hän huomasi kuvan, jossa perhe oli nuorempi ja käveli tiheässä metsässä. Mutta metsä ei ollut tuttu; kaikki muistuivat hetkeksi aivan muualle, kuin olisivat olleet jossain salaisessa paikassa.

Talvella Raija päätti näyttää albumin vanhemmilleen. He nauroivat, mutta eivät selittäneet kaikkia tarinoita takana. Albumi pysyi siis mysteerinä, johon liittyi enemmän kysymyksiä kuin vastauksia.

Raija ei etsinyt selityksiä. Hän nautti enemmän siitä, että perheessä oli tilaa tarinoille ja muistoille, jotka eivät aina sano suoraan kaikkea, vaan jättävät tilaa omille ajatuksille ja mielikuville.

Lisäksi albumi antoi hänelle lähemmän yhteyden menneisyyteen – ei täydellisen totuuden, vaan salaisuuden, joka jäi perheen yhteiseksi sisäiseksi tarinaksi.

Välillä elämä vaatii, ettei kaikkea tarvitse ymmärtää, vaan riittää, että jokin jää mysteeriksi ja tuo omanlaistaan rikkautta aikamme kulkuun.