Äänet luokkahuoneen ulkopuolelta

Kun Kaisa astui luokkahuoneeseen, hän huomasi heti erikoisen hiljaisuuden. Opettaja oli poissa, ja muut oppilaat näyttivät uteliailta ja vähän hämmentyneiltä.

Koulun käytäviltä kuului outoja ääniä – kuin joku olisi hiipinyt varovasti, mutta ketään ei näkynyt missään. Kaisa päätti selvittää, mistä oli kyse. Hän hiipi ikkunan luo ja kurkisti ulos.

Ulkoportailla istui vanha mies, joka näytti lukevan kasvoja ja kuuntelevan ääniä ympäriltään. Kaisa tunsi pienen jännityksen, mutta meni rohkeasti kysymään, kuka hän oli ja miksi hän oli koululla.

Mies kertoi olevansa entinen opettaja, joka tuli muistelemaan vanhoja aikoja. Hän paljasti myös, että joskus koulun hiljaisessa hetkessä voi kuulla menneisyyden tarinoita – aivan kuin äänet luokkahuoneen ulkopuolella kertoisivat siitä.

Kun Kaisa palasi luokkaan, hän oli vielä ajatuksissaan siitä, miten opiskelupaikkaan voi liittyä enemmän kuin vain nykypäivän oppitunnit. Hiljainen hetki oli muuttunut pieneksi seikkailuksi, joka ei tarvinnut ratkaisua ollakseen merkityksellinen.

Kohta loppui, eikä mysteeri täysin ratkennut, mutta Kaisa tiesi, että koulussa jokainen päivä voi tuoda mukanaan uuden tarinan – joskus äänenä tuulen huminassa tai askeleissa käytävillä.