Kadonnut päiväkirja

Eilen olin varma, että olin jättänyt päiväkirjani yöpöydälle. Mutta aamulla sitä ei enää ollut paikallaan.

Päiväkirjassa oli tärkeimpiä ajatuksiani ja pieniä muistoja viime kuukausilta, joten sen kadottaminen tuntui enemmän kuin harmilliselta.

Käänsin huoneeni ylösalaisin etsiessäni sitä, tarkistin myös pienen repun ja kaikki muut mahdolliset paikat, mutta päiväkirjaa ei löytynyt.

Aluksi tunsin turhautumista ja jopa pientä paniikkia, koska kirjoittaminen auttaa minua järjestämään ajatukseni päivittäin.

Päätin kuitenkin olla reagoimatta liikaa ja otin esille uuden vihkon. Aloitin kirjoittamisen alusta, ajatukseni vuotivat helpommin kuin odotin.

Päivän aikana kävin myös muutaman puhelinkeskustelun ystävien kanssa, jotka muistuttivat, että muisti ja kokemus eivät katoa, vaikka jotakin konkreettista katoaisi.

Iltaisin istuessani hiljaisessa huoneessa tunsin yllättävän rauhan.

Kadonnut päiväkirja ei saanut minua lamaannuttamaan, vaan se tarjosi uuden mahdollisuuden katsoa asioita eri näkökulmasta.

Ehkä joskus löydän sen takaisin, tai ehkä en. Tärkeintä oli, että opin hyväksymään asioiden muuttumisen, vaikka ne eivät aina sujuisikaan suunnitelmien mukaan.

Tämä päivämäärä jää mieleeni muistutuksena siitä, miten pienet menetykset voivat myös avata tilaa uusille ajatuksille ja vahvuudelle.