Hiljainen järvi ja iltahetken ääniä

Minun nimeni on Leo. Eräänä iltana kävelin metsän läpi kohti pientä järveä.

Järvi oli todella tyyni ja peili auringon laskua. Kuulin vain hiljaista veden liplatusta ja kaukana pienen eläimen rapinaa.

Istuuduin kivelle järven rannalla ja katselin taivasta, joka muuttui vaaleanpunaiseksi ja siniseksi. Tunsin rauhaa, mutta myös pientä jännitystä – mitä pieni eläin voisi olla?

Yhtäkkiä kuulin askelia polulla takanani. Käännyin, mutta en nähnyt mitään. Ehkä se oli vain tuulen ääni tai mielikuvitukseni.

Jätin ajatukset sikseen ja jatkoin katselua. Illan hiljaisuus oli kaunis, mutta siinä oli jotain mystistä, kuin salaisuus, joka ei halunnut tulla kerrotuksi.

Kotiin palatessani mietin vielä iltaa. En tiennyt, mikä se pieni ääni oli tai mitä takanani tapahtui. Ehkä luonto pitää yllä pieniä arvoituksia.

Minusta oli kuitenkin hyvä, että kaikki ei aina ole selkeää. Se sai minut ajattelemaan, että joskus on hyvä olla vain hiljaa ja kuunnella.

Se ilta järven rannalla jäi mieleeni rauhana ja muistutuksena siitä, kuinka luonnossa voi olla kauneutta ilman suuria tapahtumia.

Toivon että jossain muualla on samankaltaisia hetkiä, joissa voi vain olla ja tuntea ilman sanoja.