Kadonnut avain ja aamun arvoitus

En koskaan ole ollut aamuihminen, ajattelin, kun heräsin myöhään ja huomasin avaimeni kadonneen.

Minun piti päästä töihin nopeasti, mutta en löytänyt kotini avainta mistään. Etsin olohuoneesta, keittiöstä ja jopa takapihalta. Ystäväni soitti samalla ja kysyi, olenko valmis lähtemään.

Kerroin tilanteesta, ja hän ehdotti, että kävisin koska tahansa naapurini luona. Ajattelin, että ehkä naapurilla on varmuuskopio, mutta en ollut varma, oliko kukaan kotona.

Menin ulos, ja huomasin kadulla pienen postilaatikon, johon joku oli laittanut kirjeen. Se ei liittynyt minuun, mutta se herätti ajatuksen, että elämässä joskus tapahtuu odottamattomia asioita.

Käännyin naapuritalon ovelle ja koputin. Ovi avautui, ja sieltä tuli naapurin isäntä. Hän lupasi auttaa ja antoi minulle varmuusavaimen.

Vaikka olin myöhässä töistä, tunsin oloni rauhalliseksi. Päätin, että kadonneen avaimen arvoitus oli vain pieni hetki, joka teki aamustani erilaisen.

Juuri kun ajattelin, että kaikki oli ratkaistu, huomasin, että minulta puuttui myös avain auton oveen. Hymyilin itsekseen, että tämän aamun seikkailut jatkuvat vielä.

Otin syvään henkeä ja lähdin taas etsimään – ehkä tämä päivä opettaa minulle kärsivällisyyttä.