Salaperäinen polku vuorella

Minä olen Oona. Viime viikonloppuna lähdin vuorelle kävelylle. Aurinko paistoi, ja ilma oli raikas.

Polku erkani metsän reunasta ja vei ylös jyrkälle rinteelle. Kävelin varovasti, koska polku oli kivinen ja vaikea. Yhtäkkiä näin pienen oven kallion juurella. Ovien ympärillä kasvoi sammalta ja pieniä kukkia. Ovi näytti vanhalta ja se oli hieman auki.

Olin utelias, mutta myös vähän varovainen. Kurkistin nopeasti sisälle, mutta en nähnyt mitään. Päätin yrittää avata oven kokonaan.

Ovi aukesi hitaasti, ja sisällä oli pieni, pimeä huone. Kuulin äkkiä äänen, joka ei kuulunut ihmiseltä. Se oli heikko ja kummallinen.

Minä käännyin nopeasti ja lähdin pois. Ulkona sydämeni löi nopeasti. Mietin, oliko huone osa jotakin tarinaa tai vanhaa tarinaa vuorelta. En palannut takaisin eikä ovesta kuulunut enää ääniä.

Palasin kotia hiljaisena. En kertonut kenellekään oven löytymisestä, koska se tuntui salaisuudelta.

Seikkailu teki minut mietteliääksi. En tiedä, mitä huoneessa oli, mutta joskus on parempi jättää jotkut asiat mysteeriksi.

Se päivä vuorella jäi mieleeni erikoisena kokemuksena ilman suurta loppua, mutta täynnä salaperäisyyttä.